Mikkelin kaupunkikonsernin rakenne on selvitettävä 

Mikkelin musta vuosi, alkuvuoden talouslinjaukset murenivat vähin erin niin, että pahimmatkin ennustukset toteutuivat (LS 27.12./Jukka Ahdelma). Uutisen takaa -kirjoitus herätti monia ajatuksia, mutta myös sen tosiasian, että kuvitelma siitä, että Mikkelin kaupungin talouden ongelmat olisivat tulevana vuonna poissa, on harhaa. Totuus on, että ne ovat läsnä. 

Mikkelin kaupungin taloussuunnitelman 2020-2023 mukaan kaupungin vuoden 2019 tilinpäätöksessä on arvion mukaan alijäämiä 28 milj. euroa. Alijäämäriskiä lisää opetus- ja kulttuuriministeriön vaatima nettilukiokoulutukseen liittyvä 15,2 miljoonan euron valtionosuuksien palautus. Kuntalain mukaan alijäämät on katettava neljä vuoden aikana. Kaupungin taloussuunnitelman mukaan kattaminen tapahtuu niin, että vuodelle 2023 on lisätty myyntivoittoja 20 miljoonaa euroa myymällä kaupungin omistamia energiayhtiöiden omistuksia ja tekemällä vedenkäsittelyn yhtiöittämisratkaisuja. 

Edellä olevat ovat kertaratkaisuja, mutta ne eivät riitä rakenteelliseen talouden ongelmaan, vaikka kaupungin talouden tervehdyttämiseksi on tehty vuoden 2019 aikana voimakkaitakin sopeutustoimia. On tehtävä monia uusia toimia, mutta on myös puututtava kaupungin ja koko kaupunkikonsernin rakenteisiin ja riskienhallintaan. 

Ajan myötä Mikkelin kaupungin ja sen tytäryhtiöiden kokonaisuus (konserni) on muodostunut laajaksi. Onkin kysyttävä, onko se liian raskas ja osittain jopa tehoton. Jos Mikkelin kaupungin ns. emoon kohdistetaan voimakkaita säästöpaineita, on varmistettava, että myös sen tytäryhtiöiden toiminta on tehokasta ja tarkoituksenmukaista, jotta kuntalain vaatimus asukkaidensa palvelujen taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti toteutetuista palveluista toteutuisi. Kaupungin hallinnossa onkin ollut esillä ajatus, että kaupungista, sen tytäryhtiöistä ja liikelaitoksista pitäisi tehdä riippumaton selvitys niiden tarpeellisuudesta, rakenteesta, tehokkuudesta, taloudellisesta tilasta ja hyvän hallintomallin periaatteiden toteutumisesta niiden hallinnoissa. On toivottavaa, että tämä selvitystyö myös etenisi. Nykyisten luottamushenkilöiden pitäisi pystyä vapauttamaan tulevat sukupolvet aikaisemmin tehdyistä raskaista ja kalliista rakenteista, jotka eivät ole tätä päivää. 

Mikkelin kaupungin toimintaan liittyviä riskejä ei ole riittävässä määrin havaittu eikä hallittu. Investointeihin liittyvät riskit ovat suurimpia. Riskienhallinta ei tarkoita sitä, että esim. kaupungin ei pitäisi investoida vaan investointeja on tehtävä edelleen ja vahvasti, mutta riskit on tiedostettava. Vesilaitos, biokaasuhankkeet, korjausvelka, liikuntapaikkainvestoinnit ja tulevat mittavat kouluinvestoinnit muun muassa ovat riskienhallinnan kannalta merkittäviä. Myös mahdolliset omaisuuksien pakkomyynnit talouden tervehdyttämiseksi ovat isoja ja varmaankin laajaa keskustelua aiheuttavia toimia. Kaupungin riskienhallintaa tulee merkittävästi kehittää. Jokaisessa isommassa hankkeessa tulee olla kattava riski- ja vaikuttavuusarvio, joka jäntevöittää hankkeen toteutusta ja olisi jälkikäteen pohja tarkastelulle, missä määrin riskit toteutuivat, onnistuiko hanke suunnitellulla tavalla ja mitkä tekijät siihen vaikuttivat. Isoimmissa hankkeissa riskiraportit tulee saattaa kaupunginvaltuuston tietoon. Pari vuotta kaupungin hallinnossa toimineena en ole riittävän tasoista rikienhallinnan analyysia nähnyt. 

Risto Rouhiainen
Mikkelin kaupunginvaltuutettu (kesk.)